Maailmanlaajuinen taantuma ei ole väistämätön uhkaavista riskeistä huolimatta

Maailmantalous välttää niukasti taantuman. Tätä me (Oxford Economicsissa) uskomme edelleen, vaikka Yhdysvallat, Kanada ja useimmat Euroopan maat joutuvat todennäköisesti taantumaan jossain vaiheessa seuraavan vuoden aikana.

Globaalin supistumisen välttäminen huolimatta useiden suurten talouksien luisumisesta taantumaan ei välttämättä ole epätavallinen tulos. 1980-luvulta lähtien kehittyneitä talouden taantuman klustereita on ollut yhdeksän, mutta vain viisi niistä osui yhteen vähintään kahden peräkkäisen neljännesvuosittaisen maailmanlaajuisen asukaskohtaisen BKT:n laskun kanssa, mikä on maailmanlaajuisen taantuman vertailukohta.

Globaali supistuminen voidaan välttää

On syytä huomata, että kaikki viisi Yhdysvaltain teknistä taantumaa vuodesta 1980 lähtien ovat osuneet yhteen maailmanlaajuisen taantuman kanssa. Odotamme kuitenkin, että tuleva huippu USA:n BKT:n lasku on paljon pienempi kuin missään viidestä edellisestä romahduksesta. Siksi on kohtuullista uskoa, että globaali supistuminen voitaisiin välttää.

Vaikka maailman mekaaninen ajaminen taantumaan ei vaadi paljoakaan ylimääräistä kehittyneen talouden heikkoutta, riskit eivät kallistu pelkästään huonompaan suuntaan. Erityisesti Euroopan energiahintojen jyrkkä lasku ja/tai hallitusten päättäväiset toimet suojellakseen taloutta energiasokilta voivat johtaa lievempään taantumaan Euroopassa.

Äskettäin tarkistetuissa ennusteissamme oletetaan, että 25 kehittyneen talouden otoksesta 14 luisuu taantumaan vuoden 2022 lopulla tai vuoden 2023 alussa. Ja vaikka suurin osa Euroopasta Yhdysvaltojen ja Kanadan ohella joutuu taantumaan, Aasian ja Tyynenmeren alue on taantumassa. ainoa alue, joka välttyi vähintään kahdelta neljännekseltä taloudellisen toiminnan laskusta. Myös kaikki neljännesvuosittaiset toiminnan supistukset kehittyneissä talouksissa tapahtuvat tämän vuoden kolmannen neljänneksen ja vuoden 2023 toisen neljänneksen välisenä aikana.

Tästä kehittyneiden talouksien laaja-alaisesta heikkoudesta huolimatta emme usko, että maailmanlaajuinen taantuma – joka määritellään maailmanlaajuisen asukasta kohden lasketun BKT:n supistumiseksi yli kahden neljänneksen ajan – on väistämätön. Kaiken kaikkiaan tämä näkemys ei näytä olevan ristiriidassa historiallisen kokemuksen kanssa.

Stressijaksot historiallisessa kontekstissa

Vuodesta 1980 lähtien noin 80 prosenttia kehittyneiden talouksien kirjaamista taantumista on tapahtunut yhdeksällä eri ajanjaksolla: kaksi 1980-luvun alussa, kaksi 1990-luvun alussa, 1997 Aasian finanssikriisi, 2000-luvun alun dotcom-kriisi, globaali finanssikriisi, euroalue. kriisi ja uusi koronaviruspandemia.

Maailmanlaajuisen finanssikriisin ja pandemiakausien aikana useimmat kehittyneet taloudet joutuivat taantumaan. Mutta näitä kahta stressijaksoa ei pitäisi pitää vakiona. Muissa lamaklustereissa tyypillisesti alle puolet kehittyneistä talouksista joutui taantumaan.

Kuuden stressijakson aikana vain 40-50 prosenttia kehittyneistä talouksista supistui kahtena peräkkäisenä vuosineljänneksenä – hieman vähemmän kuin odotamme taantumia vuoden 2022 lopulla - 2023 alkupuolella. Aasian finanssikriisin aikana taantumia koettiin enimmäkseen Aasiassa. kehittyneen talouden aggregaattiin sisältyvät taloudet.

Maailmanlaajuisen finanssikriisin ja pandemiakausien bruttokansantuotteen keskimääräinen pudotus huipusta asti oli huomattavasti suurempi kuin jäljellä olevissa seitsemässä stressijaksossa. Aasian finanssikriisi merkitsi myös huomattavaa BKT:n laskua, mutta supistuminen tapahtui pienessä kansantaloudessa. Ja 1,6 prosentilla, dotcom-stressijaksolla oli pienin keskimääräinen huippu BKT:n laskuun asti.

Näin ollen oletamme, että taantuman keskimääräinen koko vuoden 2022 jälkipuoliskolla ja vuoden 2023 ensimmäisellä puoliskolla on vielä pienempi.

Kehittyneen talouden heikkous ei aina työnnä maailmantaloutta taantumaan, sillä vain viisi edellisestä yhdeksästä kehittyneen talouden stressijaksosta on liitetty maailmanlaajuiseen taantumaan. Näistä viidestä globaali finanssikriisi ja pandemia olivat kuitenkin poikkeuksellisen suuria shokkeja.

Muut kolme olivat näytejaksomme aikaisemmissa vaiheissa, jolloin kehittyneiden talouksien osuus maailman BKT:sta oli suurempi. 1980-luvun puolivälistä lähtien kehittyneiden talouksien osuus maailman BKT:sta on pudonnut yli 75 prosentista noin 57 prosenttiin. Tämän seurauksena dotcom-, Aasian rahoitus- ja euroalueen kriisit 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa eivät ajaneet maailmantaloutta taantumaan.

Ottaen huomioon tämän ja olettamuksemme siitä, että BKT:n keskimääräinen lasku tulevan lamavaiheen aikana on pienempi, perusennusteemme, joka olettaa, että globaali taantuma vältetään niukasti, vaikuttaa kohtuulliselta.

Kun USA aivastaa, maailma vilustuu

Vanhassa sanonnassa on kuitenkin totuus, että kun Yhdysvallat aivastaa, muu maailma vilustuu. Neljän kehittyneen talouden stressijakson aikana, joita ei ole liitetty globaaliin taantumaan, Yhdysvaltain talous vältti taantuman (perustuu kahteen peräkkäiseen BKT:n neljännesvuosittaiseen laskuun, toisin kuin National Bureau of Economic Researchin metodologia).

Olemme myös jättäneet taantuman ulkopuolelle vuoden 2022 laman ensimmäisellä puoliskolla. Sitä vastoin kaikki viisi muuta kehittyneen talouden stressijaksoa ovat sisältäneet USA:n taantuman, ja jokainen näistä jaksoista on osunut yhteen maailmanlaajuisen taantuman kanssa.

Tämä viittaa siihen, että ennusteemme maailmantalouden välttämisestä taantumasta ei ehkä ole väärä. Mutta on syytä huomata, että Yhdysvaltain BKT:n laskun huippuhuippu vuoden 2023 ensimmäisellä puoliskolla on paljon pienempi kuin mikään edellisestä viidestä taantumasta ja selvästi alle Yhdysvaltain historiallisen supistumisen mediaanin.

Muiden G7-maiden talouksien, joiden ennustetaan joutuvan taantumaan, odotetaan myös kokevan suhteellisen pieniä supistuksia. Jos Yhdysvaltoihin ja muihin kehittyneisiin talouksiin odotetaan tällä kertaa erityisen lieviä taantumia, ainakin huipusta BKT:n laskuun asti, niin maailmantalous välttyy todennäköisemmin taantumalta.

Näkymiin kohdistuu nousevia ja heikentäviä riskejä

Vaikka emme edelleenkään näe maailmanlaajuista taantumaa todennäköisimpänä seurauksena, on kohtuullista sanoa, että odotamme maailman BKT:n kasvun vuoden 2023 ensimmäisellä ja toisella neljänneksellä olevan vain hieman väestönkasvua nopeampaa. Jos vuosi 2020 jätetään pois, tämä merkitsee maailmantaloudelle pahin korjaus sitten maailmanlaajuisen finanssikriisin.

Lisäksi ei tarvitsisi paljoa huonoja uutisia työntämään globaalia ennustettamme taantuman alueelle. Mutta suuressa suunnitelmassa se, onko maailman bruttokansantuotteen kasvu hieman väestönkasvua korkeampi tai hitaampi, ei ole liian tärkeää.

Siitä huolimatta, kuten olemme aiemmin todenneet, suurten epätasapainojen ja haavoittuvuuksien puute kehittyneissä talouksissa tarkoittaa mitä todennäköisimmin lyhyitä ja lieviä taantumia. Talouksien pitäisi sitten alkaa elpyä, kun tämän vuoden talouden taantuman päätekijät, kuten korkea inflaatio ja toimitusketjun pullonkaulat, helpottavat. Mutta vaikka bruttokansantuotteen huipusta laskuun olisikin pieni, tulevat neljännekset voivat silti osoittautua melko tuskallisiksi monille yrityksille ja kotitalouksille.

Nouseva inflaatio, energiakriisi voivat aiheuttaa katastrofin

Ottaen huomioon viimeaikaiset huonot talousuutiset, on houkuttelevaa keskittyä pelkästään perusnäkymämme mahdollisiin heikkenemisriskeihin. Huonot uutiset, sitkeämpi inflaatio ja Euroopan energiakriisin huono hallinta voivat aiheuttaa joidenkin talouksien pidempään ja syvempään supistumiseen, mikä aiheuttaa paljon suurempaa tuskaa reaalitaloudelle ja rahoitusmarkkinoille ennakoimamme lyhyen ja lievän taantuman sijaan.

Molempiin suuntiin liittyy kuitenkin merkittäviä riskejä, erityisesti Euroopan talouksien kannalta. Taivaankorkeat energian hinnat, epävarmuus energian hintojen tulevista liikkeistä ja huoli mahdollisesta kaasun säännöstöstä heikentävät ilmapiiriä.

Vaikka infrastruktuurin rakentaminen Euroopan talouksien Venäjä-riippuvuuden lopettamiseksi vie aikaa, hallitusten toimet energian hintojen rajoittamiseksi ja keskipitkän aikavälin näkymien selkeyttämiseksi voivat rajoittaa kotitalouksien ja yritysten tulo- ja kustannuspainetta. Tämä puolestaan ​​vahvistaisi luottamusta ja johtaisi mahdollisesti lievempiin laskusuhdanteisiin, kun Euroopassa talvi tulee.

Ja jos Euroopan hallitukset ryhtyvät konkreettisempiin toimiin tukeakseen taloutta energiakriisin aikana, globaalin taantuman mahdollisuudet pienenevät huomattavasti.